Kuten aiemmin todettiin, viime vuosina Suomeen on avattu runsaasti uusia ravintoloita, erityisesti nk. etnisiä ravintoloita, joissa tarjotaan jonkun tietyn maan ruokaa ja markkinoidaan kyseisen maan ruokakulttuuria. Suomessa erityisen suosittuja ovat esimerkiksi intialaiset, nepalilaiset, kiinalaiset ja thaimaalaiset ravintolat. Näitä löytyy lähes kaikista suurimmista suomalaiskaupungeista. Myös italialaista, ranskalaista, meksikolaista ja amerikkalaistyyppistä ruokaa tarjotaan useissa ravintoloissa, mutta nämä eivät ole useimmiten kyseisestä maasta kotoisin olevan henkilön omistamia. Perinteisesti ns. etnisiä ravintoloita on totuttu pitämään halvempina kuin muita ravintoloita. Aina ei kuitenkaan näin ole, hintojen nousun myös taso on parantunut monissa etnisissä ravintoloissa.
Etnisiä ravintoloita löytyy tietysti eniten Helsingistä. Helsingin etnisten ravintoloiden joukosta voimme löytää esimerkiksi venezuelalaisen, etiopialaisn sekä marokkolaisen ravintolan. Lisäksi Helsingistä löytyy useita japanilaiseen, venäläiseen, kiinalaiseen ja intialaiseen keittiöön erikoistuneita ravintoloita.
Monet etniset ravintolat ovat viime vuosina panostaneet entistä enemmän mm. sisustukseen. On selvää, että kilpailun lisääntyessä ravintolan pitää myös pystyä houkuttelemaan asiakkaita entistä paremmin.
Perinteisesti Suomessa on ollut varsin erilainen etnisten ravintoloiden tarjonta verrattuna moniin muihin maihin. Esimerkiksi moni ravintola on yhdistänyt italialaisen ja turkkilaisen keittiön, pizzeria-kebab-ravintoloista onkin tullut ehkä tunnetuin esimerkki etnisestä ravintolasta Suomessa. Monet näistä ravintoloista mainostavat itseään italialaisena ravintolana, vaikka niiden omistajat ja työntekijät eivät olekaan italialaisia.
Etnisen ravintolan perustamiseen liittyy usein riskejä. Jotkut ovat avoimia kaikelle uudelle, ja haluavat kokeilla eri maiden keittiöitä kun taas toiset. Näin ollen monille suomalaiselle oudomman ravintolan, kuten georgialaisen ravintolan avaaminen, voi olla riskialttiimpaa kuin esimerkiksi kebab-pizzerian avaaminen. Ehkä tästä syystä esimerkiksi useat turkkilaiset yrittäjät ovat päättäneet avata kebab-pizzerian sen sijaan, että he avaisivat perinteisiä turkkilaisia ruokia tarjoavan ravintolan, mikä on yleistä esimerkiksi Saksassa turkkilaisissa ravintoloissa.
Usein onkin niin, että Suomessa toimivat etniset ravintolat tarjoavat hyvin erilaista ruokaa kuin mitä kyseisestä maasta yleensä löytää. Esimerkiksi moni kiinalaisessa ravintolassa Suomessa ruokailevista saattaa hu
omata, että Kiinassa ruoka maistuu aivan erilaiselta. Tämä saattaa johtua siitä, ettei tiettyjä ruokatarvikkeita ole helposti ja edullisesti saatavilla Suomesta. Lisäksi monet ravintoloitsijat pyrkivät muokkaamaan tiettyjä annoksia suomalaiseen makuun sopivaksi.
Esimerkiksi intialaisen ravintolan vindaloo-annos saattaa olla vähemmän tulisempi Suomessa verrattuna Intiassa tarjottavaan vindaloo-annokseen. Esimerkiksi Suomessa toimivat nepalilaiset ravintolat tarjoilevat pääasiassa intialaisia ruokalajeja. Tyypillistä nepalilaista ruokalajia, kuten momo on vaikea löytää Suomen nepalilaisista ravintoloista. On kuitenkin tärkeä huomata, että monet nepalissakin syötävistä ruoista ovat tarkkaan ottaen peräisin Intiasta.
On myös mielenkiintoista huomata kuinka monet Suomen lähialueiden keittiöt ovat huonosti edustettuina etnisten ravintoloiden joukossa. Ruotsalaiseen, virolaiseen tai liettualaiseen keittiöön erikoistuneita ravintoloita onki vaikea löytää Suomesta.